perjantai 14. syyskuuta 2012
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Saksan kysymys
Miksi Saksa kiinnosti kylmän sodan osapuolia ?
Miksi Berliinin muuri oli kylmän sodan konkreettinen symboli ?
Miksi Berliinin muuri oli kylmän sodan konkreettinen symboli ?
Miksi akselivallat hävisi toisen maailmansodan?
Pikkuessee: Miksi akselivallat hävisivät sodan?
Toisessa maailmansodassa v. 1939-1945 liittoutuneet voittivat akselivallat. Liittoutuneisiin kuuluivat Iso-Britannia, Neuvostoliitto, Ranska, Kiina ja myöhemmin sotaan tullut Yhdysvallat. Akselivaltoihin taas kuuluivat Saksa, Japani ja Italia.
Mielestäni yksi tärkeimpiä syitä akselivaltojen häviämiseen oli muun muassa se, että Yhdysvallat liittyi vastapuolelle liittoutuneiden pariin joka toi liittoutuneille paljon resursseja ja miesvoimaa. Toinen tärkeä tekijä oli se, että Saksa ja Japani aliarvioivat vastustajat, sekä ainakin Saksa alkoi taistelemaan monella rintamalla yhtäaikaa joutuen näin hajauttamaan joukkojaan ja siten heikentämään niitä.
Yksi pahimpia virheitä akselivaltojen puolelta olivat Hitlerin virhearvioinnit, jotka johtivat pahoihin taktisiin virheisiin. Hän esimerkiksi uskoi, että Normandian maihinnousu oli vain hämäystä ja oikea hyökkäys tulisi toisaalta, joten Hitler pidätteli valmiina olleiden panssaridivisioonien vastahyökkäystä sinne, joka antoi liittoutuneille mahdollisuuden vahvistaa asemansa.
Myös asekehittelyssä tehtiin virhearviointeja. Saksa panosti rakettiaseiden kehitykseen, eikä niistä keksittyihin suihkukoneisiin, jotka olisivat voineet taata Saksalle ilmaherruuden.
Pohdiskelin tässä, että miten akselivallat olisivat voittaneet toisen maailmansodan ja seuraavaksi esittelen teille niitä keinoja, jotka omasta mielestäni olisivat kääntäneet sodan kulun akselivaltojen hyväksi:
1. Yhden rintaman sota
Saksa ja muut akselivallat eivät olisi ruvenneet sotimaan monella eri rintamalla vaan keskittyneet vain muutamiin maihin yhdellä kertaa. Tästä seuraisi se, että akselivaltojen joukot eivät olisi niin hajautettuina eri rintamille kuin ne oikeasti olivat vaan suurena joukkona samassa paikassa.
2. Pearl Harbor
Japanin laivaston ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohta Pearl Harboria, josta seurasi lähes koko Yhdysvaltojen laivastojen tuho Tyynellämerellä. Tämä suututti Yhdysvallat, joka seuraavaksi osallistui maailmansotaan liittoutuneiden puolelle.
Mielestäni akselivallat saivat todella pahan vihollisen pommittamalla Pearl Harboria, ja tekivät siinä suuren virheen. Jos Japani ei olisi tehnyt sitä, niin ehkä Yhdysvallat ei olisi osallistunut sotaan, ainakaan niin nopeasti.
Tiivistän vielä, että toinen kohta, jolla akselivallat olisivat voineet parantaa asemiaan toisessa maailmansodassa olisi ollut se, että he eivät olisi suututtaneet Yhdysvaltoja.
3. Akselivaltojen asekehityksen muuttaminen.
Saksa panosti rakettiaseisiin ja Japani suuriin panssarilaivoihin. Saksan olisi ehkä pitänyt panostaa suihkukoneiden kehitykseen, jonka he olisivat voineet valmistaa ja siten saada itselleen ilmaherruuden.
Japanin olisi mielestäni pitänyt panostaa panssarilaivojen sijaan lentotukialuksiin, joilla he olisivat voineet pistää hyvän vastuksen Yhdysvaltojen omille lentotukialuksille merellä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Yhdysvallat saavutti ilmaherruuden merellä, mikä toi heille voiton.
4. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon
Saksa aliarvioi Neuvostoliitossa vallinneet ankarat ilmastot ja olosuhteet. Saksalaisilla joukoilla ei ollut edes talvivarusteita mukana, joten todella moni kuoli kylmään. Lopulta Saksa joutui perääntymään sieltä äsken mainittujen syiden takia.
Tässä oli hieman omia mietteitäni kuinka akselivallat olisivat ehkä voineet voittaa toisen maailmansodan. En tiedä olisiko se ollut mahdollista, mutta luulen, että ainakin se olisi ollut enemmän mahdollista kuin mitä se silloin oli.
Loppuun vielä haluan todeta, että hyvä se on jälkiviisaana kertoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kun tapahtuneen voi nyt jälkikäteen lukea historian kirjoista. Opin kuitenkin paljon toisen maailmansodan kulusta tätä tehdessäni, mikä on hieno asia.
Rasmus 11A
Normandian
maihinnousu
Mielestäni
Normandian maihinnousulla oli suuri merkitys toisen maailmansodan
lopputulokseen.
Normandian
maihinnousu oli liittoutuneiden hyökkäys Saksan valtaaman Ranskan
rannikolle.Operaatio käynnistyi 6.kesäkuuta.1944. Hyökkäyksen
tavoitteena oli nujertaa Saksa. Saksalle puollustamisen hankalaksi
teki jo meneillään olevat taistelut länsirintamalla Stalinin
joukkoja vastaan.
Normandian
maihinnousuun osallistui pelkästään liittoutuneiden puolelta
melkein 1.5milj sotilasta. Maihinnousu onkin sotahistorian suurin
meriteitse tapahtunut valtaus. Liittoutuneet luottivat suureen
armeijan ylivoimaan ja onnistuivatkin laajentamaan sillanpääasemiaan.
Näistä murtauduttuaan ulos jatkui joukkojen kulku Pariisiin asti.
Liittoutuneet
joutuivat suunnittelemaan tarkoin maihinnousu kohdan,tätä kohtaa
etsittäessä oli syytä miettiä hävittäjien lentomatka, rannan
soveltuvuus nousemiseen ja suorin reitti Saksaan. Normandian rantaa
pidettiin myös strategisesti oikeana,koska satamaan hyökkääminen
olisi voinut olla ilmeisempää. Säällä oli myös suuri vaikutus
hyökkäyksen onnistumiseen tätä varten oli valittu suurijoukko
meteorologeja ennustamaan säätä. Sotilaat lähetettiin rantaan
kahdessa aallossa ensimmäinen 130 000 sotilasta ja toinen 45 000.
Sotilaita turvasi massiivinen määrä hävittäjiä.
Liittoutuneiden
armeija käytti hyökkäyksessään myös aivan uudenlaisia
panssarivaunuja. Tällä panssarivaunulla pystyi liikkumaan
vedessäkin.
Mielestäni
tämä operaatio oli todella hyvin onnistunut.Miestappiot nousivat
kyllä suuriksi mutta olisi ne voinut olla pahemmassa tapauksissa
vielä suuremmat. Mikäli hyökkäystä ei olisi ikinä toteutettu
olisi natsisaksan taival voinut jatkua vielä pitempään.
Tuomas
tiistai 4. syyskuuta 2012
Pearl Harborin taistelu
7.
joulukuuta 1941 Japani teki yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltojen
laivastotukikohtaan Pearl Harboriin. Hyökkäystä oli suunniteltu jo saman vuoden
tammikuusta asti, ja sen tarkoituksena oli tuhota suurin osa Yhdysvaltojen
Tyynenmeren laivastosta. Yhdysvaltojen joukot eivät olleet lainkaan
taisteluvalmiudessa, mikä teki taistelun alkuvaiheesta melko yksipuolisen;
japanilaiset lentokoneet hyökkäsivät satamaan sekä lentokentille aiheuttaen
massiivista tuhoa.
Kello 06.15
ensimmäinen hyökkäysaalto lähetettiin liikkeelle. Siihen osallistui 214
lentokonetta, joista 50 pommikoneita, 51 syöksypommittajia ja 70
torpedokoneita. Hälytystä ei annettu heti hyökkäysaallon ilmestyttyä tutkaan,
sillä samaan aikaan odotettiin saapuvaksi lentokoneita Kaliforniasta. Näin
ollen yllätys oli täysin japanilaisten puolella. Ensimmäisen hyökkäysaallon
pääkohteena olivat Yhdysvaltojen taistelulaivat. Viisi niistä tuhoutui ja kolme
vaurioitui pahasti.
Toinen
hyökkäysaalto lähetettiin 07.15. Sen tehtävänä oli viimeistellä sataman tuho,
tuhota satamalaitteet ja pommittaa lentokoneet kentille. Tähän hyökkäykseen
osallistui 54 pommikonetta, 80 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää.
Pearl
Harborin ”taistelu” oli japanilaisten kannalta menestys. He menettivät 29
lentokonetta, 9 sukellusvenettä ja 65 miestä. Yhdysvallat menetti viisi
taistelulaivaa, 3 risteilijää ja kolme hävittäjää, sekä 188 lentokonetta.
Miestappiot olivat 2403. Japanille oli tosin pettymys, että Yhdysvaltojen
lentotukialukset eivät olleet Pearl Harborissa hyökkäyksen aikana.
Loppujen
lopuksi hyökkäys oli Japanin kannalta onnistunut, mutta se ei saanut aikaan
tuhoa jota siltä odotettiin. Sen oli tarkoitus murskata Yhdysvaltojen
Tyynenmeren laivasto ja ilmavoimat, mutta se antoi niille vain kovan iskun.
Tämän hyökkäyksen jälkeen Yhdysvallat liittyi sotaan Japania vastaan. Myös
Saksa julisti sodan Yhdysvalloille. Mielestäni tämä hyökkäys, joka varmisti
Yhdysvaltojen liittymisen sotaan, oli lopun alkua Akselivalloille.
Yhdysvaltojen kasvava mahti ja voimavarat mahdollistivat lopulta sodan voiton
Liittoutuneille.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kuuban ohjuskriisi
Tammikuussa 1959 Fidel Castro joukkoineen syöksi Kuuban
diktaattorin Fulgencio Batistan vallasta. Yhdysvallat oli tukenut Batistaa,
koska Kuuba oli ollut Yhdysvaltojen sijoituskohde ja lomapaikka. Yhdysvallat
asetti Kuuban kauppasaartoon, kun Castro ilmoitti ottavansa kaiken Kuubassa
olevan omaisuuden valtion haltuun. Castro päätti liittoutua Neuvostoliiton
kanssa.
Yhdysvallat lähetti Kuubaan kouluttamiaan Kuubasta
lähteneitä pakolaisia syöksemään Castron vallasta, mutta Yhdysvaltojen epäonneksi
Castron joukot torjuivat tämän 1200 miehen ”vapautusarmeijan” yrityksen nousta
maihin Sikojenlahdella huhtikuussa 1961. Castro teki Kuubasta sosialistisen
valtion ja lopetti Kuuban vapaiden vaalien järjestämisen.
15. lokakuuta1962 Yhdysvaltojen U2-vakoilukoneen valokuvat
paljastivat, että Neuvostoliitto oli varustanut Kuuban aseellisesti. Neljän
päivän sisällä Kuubassa havaittiin neljä valmista ohjustukikohtaa. Yhdysvaltain
presidentti John F. Kennedy halusi yrittää diplomaattista ratkaisua ohjusten
poistamiseksi, vaikka Yhdysvaltojen sotilaallinen johto halusi järjestää
välittömän ilmahyökkäyksen. Kaikki Kuubaan pyrkivät laivat tarkastettiin ja
Kuuba asetettiin merisaartoon. Kennedy ja Neuvostoliiton johtaja Nikita
Hruštšov päätyivät tekemään sopimuksen, jonka mukaan Kuuban ohjukset
poistettaisiin, jos Yhdysvallat poistaisi ohjuksensa Turkista.
Vaikka Kuuban kriisi olikin Yhdysvalloille arvovaltavoitto,
tuli Kuubasta Yhdysvaltojen pitkäaikainen harmin aihe. Melkein ydinsotaan
johtanut kriisi pelästytti sekä Yhdysvallat että Neuvostoliiton. Sen
seurauksena Washingtonin ja Moskovan välille perustettiin suora puhelin- ja
sähkeyhteys, kuuma linja, mahdollistamaan neuvotteluyhteydet tulevaisuuden
kriisien varalta.
Mielestäni Yhdysvalloilla oli syytä huolestua huomattuaan
Kuuban ohjustukikohdat. Kuuban läheisen sijainnin vuoksi ohjukset olisivat
tavoittaneet Yhdysvallat todella nopeasti, eikä Yhdysvalloilla olisi ollut
aikaa puolustautua hyökkäykseltä. Toinen syy poistaa Neuvostoliittolaiset
Kuubasta oli se, että Yhdysvallat ei ollut tyytyväinen Kuuban ja Neuvostoliiton
liitosta, sillä kommunismin pelättiin leviävän.
Presidentti Kennedy ei halunnut hyökätä heti Kuuban
kimppuun, vaan pyrki ensin selvittämään ongelman keskustelemalla. Mitä järkeä
edes olisi ollut lähteä heti hyökkäykseen? Vaikka Kuuban ohjukset uhkasivatkin
Yhdysvaltoja, en silti käsitä miksi Yhdysvaltojen sotilaallinen johto halusi
hyökätä. Jos Yhdysvallat olisi järjestänyt välittömän ilmahyökkäyksen, olisi
Kuuban kriisi voinut johtaa ydinsotaan ja laajeta kolmanneksi maailman sodaksi.
Mielestäni rauhanomainen ratkaisu oli sodan välttämisen vuoksi paljon
järkevämpi vaihtoehto kuin suora hyökkäys. Myös kuuman linjan perustaminen oli
hyvä ratkaisu rauhan säilyttämisen varmistamiseksi.
Presidentti Kennedy käski Hruštšovia poistamaan ohjukset
Kuubasta. Tätä vastaan Kennedy tarjoutui Hruštšovin vaatimuksesta vetämään amerikkalaiset
ohjukset Turkista ja lupasi olla yrittämättä tai tukematta maihinnousua
Kuubaan. Voi olla, että Hruštšov halusikin alun perin tuoda ohjukset Kuubaan,
jotta saisi kiristettyä Yhdysvallat vetämään Turkin ohjukset, jotka olivat
mahdollinen uhka Neuvostoliitolle. Lupaus poistaa Turkin ohjukset oli aika
ovela veto Kennedyltä, sillä Yhdysvallat oli suunnitellut poistavansa Turkin
vanhentuneet ohjukset joka tapauksessa. Tästä ei kuitenkaan mainittu
Neuvostoliitolle yhtään mitään. Näin Yhdysvallat sai juuri mitä halusi, eikä
joutunut luopumaan oikeastaan mistään saadakseen haluamansa.
Sopimus Turkin ohjusten poistamisesta pidettiin salassa,
joten kun Neuvostoliitto veti ohjukset Kuubasta, näyttivät Hruštšov ja
Neuvostoliitto heikommilta ja konfliktin häviäjiltä. Hruštšov poistui virastaan
kaksi vuotta Kuuban kriisin jälkeen, joten voi olla, että Kuuban ohjuskriisi
vaikutti hänen suosioonsa huonolla tavalla. Kuuballe ohjuskriisistä puolestaan
oli hyötyä, sillä Kennedyn ja Hruštšovin sopimuksen mukaan Yhdysvallat ei
yrittäisi maihinnousua Kuubaan. Tämä suojeli Kuubaa hyökkäykseltä ja vahvisti
Fidel Castron asemaa.
Kokonaisuudessaan Kuuban kriisi oli lyhyt, mutta olisi voinut todella helposti puhjeta mittavaksi sodaksi. Oli hyvä, että presidentti Kennedy halusi edetä diplomatian voimin ja sodalta onnistuttiin kuitenkin välttymään. Kriisistä vähiten hyötyivät Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, mutta Fidel Castro puolestaan oli luultavasti tyytyväinen lopputulokseen, kun Yhdysvallat lupasi jättää sen rauhaan.
- Peppiina
Stalingradin taistelu
Stalingradin taistelua voidaan pitää toisen maailmansodan käännekohtana. Se oli myös yksi ihmisen historian verisimmistä taisteluista. Taistelussa olivat vastakkain Neuvostoliitto ja Saksa liittolaisineen.
Taistelun lähtökohtana oli saksalaisten halu vallata Stalingrad, joka ei ollut Hitlerin alkuperäisissä suunnitelmissa tärkeä, mutta joulukuussa 1941 epäonnistunut hyökkäys muutti Hitlerin suunnitelmia. Vuonna 1942 Hitler asetti tavoitteekseen vallata Kaukasuksen öljykentät ja katkaista Volgan liikennereitit. Tämän takia saksalaiset halusivat vallata Stalingradin.
Saksa aloitti hyökkäyksen 13. heinäkuuta 1942. Akselivaltojen kannalta hyökkäys alkoi lupaavasti. Vaikka Saksa kärsi huomattavia tappioita johtuen sotilaiden tottumattomuudesta kaupunkisotaan niin silti he onnistuivat valtaamaan lähes koko kaupungin. Neuvostoliitto alkoi suunnittelemaan suurta vastahyökkäystä Stalingradiin mutta päätti odottaa marraskuuhun ennen toteutusta. Pakkaset tuottivat saksalaisille ongelmia. Puolet heidän panssarivaunuistaan eivät toimineet erinäisten vikojen takia.
Neuvostoliitto kokosi hyökkäystään varten 500 000 sotilasta, 1 100 lentokonetta ja 900 panssarivaunua. Hyökkäys alkoi 19. marraskuuta 1942. Neuvostoliitto onnistui muutamassa päivässä saartamaan kaupungin ja Saksan noin 250 000 sotilasta. Saksalaisten ainoa pakokeino oli lentokoneet. Neuvostoliitto onnistui estämään saksalaisten lentokoneiden ja panssarivaunujen pääsyn kaupunkiin. Saksalaisia sotilaita alkoi kuolla erilaisiin tauteihin. Lopulta myös ruoka loppui ja toivottomat sotilaat joutuivat syömään jäätyneitä ruumiita.
Neuvostoliitto lähestyi kaupungin keskustaa mutta Hitler ei antanut joukoilleen lupaa antautua. Lopulta 31. tammikuuta Neuvostoliiton armeija saapui saksalaisen sotamarsalkan Friedrich Pauluksen päämajaan jossa tämä antautui ilman Hitlerin lupaa.
Taistelun lopputulos oli raskas akselivalloille. He menettivät yhteensä arviolta 850 000 miestä kaatuneina, vangittuina tai haavoittuneina. Näistä uhreista 450 000 oli saksalaisia, 200 000 romanialaisia, 130 000 italialaisia ja 120 000 unkarilaisia. Neuvostoliitto menetti arvioiden mukaan 750 000 sotilasta ja 40 000 siviiliä. Taistelu oli käännekohta toisessa maailmansodassa. Taistelun jälkeen Saksa joutuin perääntymään itärintamalla aina lopulta Berliiniin asti.
Antti Nurminen
Kuuban ohjuskriisi
Kuuban
ohjuskriisi
Kuuban ohjuskriisi alkoi vuonna 1962 lokakuussa, kun Yhdysvaltojen U2-tiedustelulentokoneet paljastivat Neuvostoliiton rakentavan ohjustukikohtaa Kuubaan. Kuuban aseistaminen sai alkunsa Fidel Castron noustessa valtaan vuonna 1959. Vasemmistolainen Fidel Castro ei miellyttänyt Yhdysvaltoja. Yhdysvallat piti sosialistista Castroa pikemminkin uhkana ja päätti asettaa kauppasaarron Kuuballe. Kauppasaarron vuoksi Neuvostoliitto päätti ryhtyä Kuuban kauppakumppaniksi, jolloin Neuvostoliitto sai liittolaisen Kuubasta. Liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa toi turvaa Kuuballe ja samalla se osoitti uskollisuutensa Neuvostoliitolle. Sikojenlahden tapahtumien jälkeen liittoutuminen kuulosti luonnollisesti hyvältä vaihtoehdolta.
Neuvostoliitto alkoi kuljettaa kesällä vuonna 1962 salaa kymmeniä ydinkärkiohjuksia, ilmatorjuntakalustoa, hävittäjiä ja pommikoneita Kuubaan. Yhdysvallat ihmetteli Neuvostoliiton vilkasta merenkulkua Kuubaan, mutta Neuvostoliitto kuittaisi sen kertomalla vilkastuneen merenkulun liittyvän Kuuban maatalouden kehittämiseen.
Lokakuussa kuitenkin kaikki paljastui. Kuuban pohjoisrannikolle oli rakenteilla massiivinen ohjustukikohta. Tästä Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy ei pitänyt, vaan älähti. Hän ilmoitti, että jos Kuuban maaperältä hyökätään ohjuksilla minkä tahansa länsimaan kimppuun, Yhdysvallat vastaa siihen tuhoisalla hyökkäyksellä suoraan Neuvostoliittoon. Samalla hän asetti Yhdysvaltojen joukot täydelliseen sotavalmiuteen. Lisäksi hän vaati ohjusten poistamista Kuubasta ja jos niitä ei poistettaisi, Yhdysvaltojen laivasto saartaisi kokonaan Kuuban sekä alkaisi soveltaa tiukempia pakotteita Kuubaa kohtaan. Neuvostoliiton laivat keskeyttivät matkansa Kuubaan pari päivää Kennedyn puheen jälkeen, mutta rakennustyöt saivat jatkua.
Venäläiset lähettivät kirjeen Yhdysvalloille, missä he kertoivat olevansa valmiita vetämään ohjukset pois, jos Yhdysvallat ei hyökkäisi Kuubaan. Ennen Yhdysvaltojen vastausta viestiin tuli toinen kirje, jossa Neuvostoliitto vaati Yhdysvaltojen ohjuksien poistamista Turkista. Yhdysvallat myöntyi ensimmäisen kirjeen ehtoon, mutta toisen kirjeen he jättivät huomiotta. Neuvostoliiton oli myönnyttävä vastaukseen ja kriisi laantui. Yhdysvallat selvisi kriisistä voittajana, vaikka he poistivatkin Turkista vanhentuneet ohjuksensa ”salaisen sopimuksen” mukaisesti.
Maailma tasapainoili ydinsodan partaalla Kuuban kriisin aikana. Tällaisen tilanteen välttämiseksi tulevaisuudessa supervaltojen välille perustettiin kuumalinja, jotta suuret johtajat voisivat keskustella välttääkseen kriisien kärjistymisen maailmantuhoksi. Kuumanlinjan perustaminen aloitti maiden välisen suhteen lämpeneminen, joka johti ydinkoekieltosopimukseen 1963. Tästä alkoi rauhanomaisempi rinnakkaiselo amerikkalaisten ja venäläisten välille ja kilpavarustelun hillitseminen alkoi.
Venäläiset ja kuubalaiset kokivat Kuuban kriisin tappiona omalle maalleen. Osittain tämän vuoksi Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrustsov syrjäytettiin vallasta pari vuotta kriisin jälkeen. John F. Kennedy sen sijaan pönkitti omaa asemaansa sopivasti Sikojenlahden katastrofin jälkeen.
Kuuban ohjuskriisi alkoi vuonna 1962 lokakuussa, kun Yhdysvaltojen U2-tiedustelulentokoneet paljastivat Neuvostoliiton rakentavan ohjustukikohtaa Kuubaan. Kuuban aseistaminen sai alkunsa Fidel Castron noustessa valtaan vuonna 1959. Vasemmistolainen Fidel Castro ei miellyttänyt Yhdysvaltoja. Yhdysvallat piti sosialistista Castroa pikemminkin uhkana ja päätti asettaa kauppasaarron Kuuballe. Kauppasaarron vuoksi Neuvostoliitto päätti ryhtyä Kuuban kauppakumppaniksi, jolloin Neuvostoliitto sai liittolaisen Kuubasta. Liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa toi turvaa Kuuballe ja samalla se osoitti uskollisuutensa Neuvostoliitolle. Sikojenlahden tapahtumien jälkeen liittoutuminen kuulosti luonnollisesti hyvältä vaihtoehdolta.
Neuvostoliitto alkoi kuljettaa kesällä vuonna 1962 salaa kymmeniä ydinkärkiohjuksia, ilmatorjuntakalustoa, hävittäjiä ja pommikoneita Kuubaan. Yhdysvallat ihmetteli Neuvostoliiton vilkasta merenkulkua Kuubaan, mutta Neuvostoliitto kuittaisi sen kertomalla vilkastuneen merenkulun liittyvän Kuuban maatalouden kehittämiseen.
Lokakuussa kuitenkin kaikki paljastui. Kuuban pohjoisrannikolle oli rakenteilla massiivinen ohjustukikohta. Tästä Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy ei pitänyt, vaan älähti. Hän ilmoitti, että jos Kuuban maaperältä hyökätään ohjuksilla minkä tahansa länsimaan kimppuun, Yhdysvallat vastaa siihen tuhoisalla hyökkäyksellä suoraan Neuvostoliittoon. Samalla hän asetti Yhdysvaltojen joukot täydelliseen sotavalmiuteen. Lisäksi hän vaati ohjusten poistamista Kuubasta ja jos niitä ei poistettaisi, Yhdysvaltojen laivasto saartaisi kokonaan Kuuban sekä alkaisi soveltaa tiukempia pakotteita Kuubaa kohtaan. Neuvostoliiton laivat keskeyttivät matkansa Kuubaan pari päivää Kennedyn puheen jälkeen, mutta rakennustyöt saivat jatkua.
Venäläiset lähettivät kirjeen Yhdysvalloille, missä he kertoivat olevansa valmiita vetämään ohjukset pois, jos Yhdysvallat ei hyökkäisi Kuubaan. Ennen Yhdysvaltojen vastausta viestiin tuli toinen kirje, jossa Neuvostoliitto vaati Yhdysvaltojen ohjuksien poistamista Turkista. Yhdysvallat myöntyi ensimmäisen kirjeen ehtoon, mutta toisen kirjeen he jättivät huomiotta. Neuvostoliiton oli myönnyttävä vastaukseen ja kriisi laantui. Yhdysvallat selvisi kriisistä voittajana, vaikka he poistivatkin Turkista vanhentuneet ohjuksensa ”salaisen sopimuksen” mukaisesti.
Maailma tasapainoili ydinsodan partaalla Kuuban kriisin aikana. Tällaisen tilanteen välttämiseksi tulevaisuudessa supervaltojen välille perustettiin kuumalinja, jotta suuret johtajat voisivat keskustella välttääkseen kriisien kärjistymisen maailmantuhoksi. Kuumanlinjan perustaminen aloitti maiden välisen suhteen lämpeneminen, joka johti ydinkoekieltosopimukseen 1963. Tästä alkoi rauhanomaisempi rinnakkaiselo amerikkalaisten ja venäläisten välille ja kilpavarustelun hillitseminen alkoi.
Venäläiset ja kuubalaiset kokivat Kuuban kriisin tappiona omalle maalleen. Osittain tämän vuoksi Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrustsov syrjäytettiin vallasta pari vuotta kriisin jälkeen. John F. Kennedy sen sijaan pönkitti omaa asemaansa sopivasti Sikojenlahden katastrofin jälkeen.
Miksi
Neuvostoliitto yritti rakentaa ohjustukikohtia Kuubaan?
Neuvostoliiton silloisen johtajan Nikita Hrustsovin asema oli vaakalaudalla Neuvostoliiton johdossa, minkä vuoksi hänen piti yrittää jotain mullistavaa. Hän yritti rakentaa ohjustukikohtaa Kuubaan, jotta Neuvostoliiton asema maailmanlaajuisessa ohjuskilpailussa tasoittuisi suhteessa Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloilla oli massiivinen johto suhteessa Neuvostoliittoon keskimatkan ohjuksissa ja niiden sijoittelussa, vaikka venäläiset yrittivät luoda illuusiota siitä, että Neuvostoliitolla olisi vähintään sama voima kuin Yhdysvalloilla. Lisäksi strategisesti hyvässä paikassa olevat ohjukset loisivat uhkan Yhdysvalloille ja nostaisivat Neuvostoliiton arvoa muiden valtioiden silmissä. Hrustsovilla olisi ollut mahdollisuus kiristää Yhdysvaltoja Berliinin kysymyksessä Kuuban ohjuksilla, mutta hän jätti sen hyödyntämättä, vaikka se mahdollisuus olisi Neuvostoliiton kannalta ehdottomasti pitänyt käyttää. Mielestäni yritys rakentaa ohjustukikohta Kuubaan oli hyvä idea, mutta siitä huolimatta alusta alkaen tuhoon tuomittu ja tyhmänrohkeaa. Kuitenkin Hrustsovin piti yrittää jotain turvatakseen johtonsa Neuvostoliitossa.
Mitä jos brinkmanship-politiikka olisi epäonnistunut?
Kuuban kriisi on hyvä esimerkki brinkmanship-politiikan käytöstä, jossa toinen osapuoli pakotetaan kuilun partaalle. Molemmat supervallat uhkailivat toisiaan ydinsodan syttymisellä, joka loi koko maailmaan jännittyneen ilmapiirin. Koko maapallon tulevaisuus riippui kolmen maan käyttäytymisestä. Jos supervallat eivät olisi myötäilleet toisiaan ja suostuneet toistensa ehtoihin, olisi ydinsota voinut syttyä. Kumpikaan valtioista ei halunnut sitä, mutta molemmat käyttivät sitä silti uhkailun välineenä saavuttaakseen valtiolleen mahdollisimman suuren hyödyn. Jos brinkmanship-politiikka olisi epäonnistunut jommankumman maan kohdalla, heidän olisi pitänyt vetää takaisin uhkauksensa, mistä olisi seurannut joko täydellinen kasvojen menetys tai sitten heidän olisi pitänyt aloittaa ydinsota.
Miten lupaus hyökkäämättömyydestä Kuubaan on vaikuttanut Yhdysvaltoihin?
Kennedyn lupauksesta olla hyökkäämättä Kuubaan on nykypäivänäkin haittaa Yhdysvalloille. Venäläisillä on yhä ”liittolainen” Kuubassa ja Kuuba on pysyvä vallankumouksellinen uhka Yhdysvalloille Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka aiemmin Fidel Castro koki Kuuban kriisin tappiona, hänen asemansa oli kuitenkin turvatumpi kriisin jälkeen kuin sitä ennen, koska Yhdysvallat eivät voineet hyökätä Kuubaan.
Kaiken kaikkiaan Kuuban kriisi oli hyvin vakava tilanne sen lyhyydestä huolimatta. Koko kansakunta olisi voinut tuhoutua täysin, jos ydinsota olisi syttynyt. Tällä kriisillä on yhä tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa. Kukaan ei enää halua, että samanlainen tilanne syttyisi, vaan kaikki pyrkivät sen välttämiseen.
- Olli
Neuvostoliiton silloisen johtajan Nikita Hrustsovin asema oli vaakalaudalla Neuvostoliiton johdossa, minkä vuoksi hänen piti yrittää jotain mullistavaa. Hän yritti rakentaa ohjustukikohtaa Kuubaan, jotta Neuvostoliiton asema maailmanlaajuisessa ohjuskilpailussa tasoittuisi suhteessa Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloilla oli massiivinen johto suhteessa Neuvostoliittoon keskimatkan ohjuksissa ja niiden sijoittelussa, vaikka venäläiset yrittivät luoda illuusiota siitä, että Neuvostoliitolla olisi vähintään sama voima kuin Yhdysvalloilla. Lisäksi strategisesti hyvässä paikassa olevat ohjukset loisivat uhkan Yhdysvalloille ja nostaisivat Neuvostoliiton arvoa muiden valtioiden silmissä. Hrustsovilla olisi ollut mahdollisuus kiristää Yhdysvaltoja Berliinin kysymyksessä Kuuban ohjuksilla, mutta hän jätti sen hyödyntämättä, vaikka se mahdollisuus olisi Neuvostoliiton kannalta ehdottomasti pitänyt käyttää. Mielestäni yritys rakentaa ohjustukikohta Kuubaan oli hyvä idea, mutta siitä huolimatta alusta alkaen tuhoon tuomittu ja tyhmänrohkeaa. Kuitenkin Hrustsovin piti yrittää jotain turvatakseen johtonsa Neuvostoliitossa.
Mitä jos brinkmanship-politiikka olisi epäonnistunut?
Kuuban kriisi on hyvä esimerkki brinkmanship-politiikan käytöstä, jossa toinen osapuoli pakotetaan kuilun partaalle. Molemmat supervallat uhkailivat toisiaan ydinsodan syttymisellä, joka loi koko maailmaan jännittyneen ilmapiirin. Koko maapallon tulevaisuus riippui kolmen maan käyttäytymisestä. Jos supervallat eivät olisi myötäilleet toisiaan ja suostuneet toistensa ehtoihin, olisi ydinsota voinut syttyä. Kumpikaan valtioista ei halunnut sitä, mutta molemmat käyttivät sitä silti uhkailun välineenä saavuttaakseen valtiolleen mahdollisimman suuren hyödyn. Jos brinkmanship-politiikka olisi epäonnistunut jommankumman maan kohdalla, heidän olisi pitänyt vetää takaisin uhkauksensa, mistä olisi seurannut joko täydellinen kasvojen menetys tai sitten heidän olisi pitänyt aloittaa ydinsota.
Miten lupaus hyökkäämättömyydestä Kuubaan on vaikuttanut Yhdysvaltoihin?
Kennedyn lupauksesta olla hyökkäämättä Kuubaan on nykypäivänäkin haittaa Yhdysvalloille. Venäläisillä on yhä ”liittolainen” Kuubassa ja Kuuba on pysyvä vallankumouksellinen uhka Yhdysvalloille Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka aiemmin Fidel Castro koki Kuuban kriisin tappiona, hänen asemansa oli kuitenkin turvatumpi kriisin jälkeen kuin sitä ennen, koska Yhdysvallat eivät voineet hyökätä Kuubaan.
Kaiken kaikkiaan Kuuban kriisi oli hyvin vakava tilanne sen lyhyydestä huolimatta. Koko kansakunta olisi voinut tuhoutua täysin, jos ydinsota olisi syttynyt. Tällä kriisillä on yhä tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa. Kukaan ei enää halua, että samanlainen tilanne syttyisi, vaan kaikki pyrkivät sen välttämiseen.
- Olli
Mikä johti ensimmäiseen maailmansotaan?
Maailmansodan
syttyminen oli monen tekijän summa. 1800-luvulla Euroopan valtioiden piti olla
yhtä voimakkaita sekä poliittisesti, että sotilaallisesti, tätä politiikkaa kutsuttiin
nimellä Status quo. Tämä hajosi 1800-luvun loppupuolella, kun imperialismi
(maiden alistaminen sotilaallisin, poliittisin ja/tai taloudellisin perustein)
ja nationalismi (kansallisuusaate, joka korostaa kansakuntien merkitystä
kulttuurissa tai politiikassa) alkoivat horjuttaa valtasuhteita, sekä
valtioiden sisäistä tasapainoa. Kansat aloittivat keskinäisen kilpailun
nationalismin innoittamina. Nationalismin aikaansaannoksia oli mm. Italian ja
Saksan yhdistyminen omiksi valtioikseen.
Saksa sopi
Itävalta-Unkarin kanssa kaksiliiton, johon myöhemmin liittyi mukaan Italia
(kolmiliitto). Sopimuksessa osapuolet sitoutuivat auttamaan toisiaan. Balkanin
alueesta kilpaili Itävalta-Unkari ja Venäjä. Tämän seurauksena Venäjä ja Ranska
solmivat myös sopimuksen, joka velvoitti auttamaan toista sodan syttyessä.
Myöhemmin suurin osa Euroopan valtioista olivat valinneet puolensa mahdollisen
sodan syttyessä siten, että molemmat puolet olivat tasaväkisiä.
Saksa julisti sodan
Venäjälle 1.8., koska se ei keskeyttänyt liikekannallepanoaan, joka oli saanut
alkunsa Itävalta-Unkarin kieltäytyessä lopettamasta sodan Serbiaa vastaan.
Saksassa oli laadittu ns. Schlieffin suunnitelma jo paljon ennen sotaa.
Suunnitelman mukaan kahden rintaman sota oli vältettävä kaikin mahdollisin
keinoin (Ranskan ja Venäjän varalle). Iso-Britannia pysyi pitkään
puolueettomana, mutta sai kuitenkin syyn liittyä sotaan ympärysvaltojen
puolelle, koska Saksa hyökkäsi puolueettomaan Belgiaan.
Mielestäni
ensimmäisen maailmansodan tärkein, syttymiseen johtanut tapahtuma oli Status
quo -politiikan hajoaminen imperialismin ja nationalismin vaikutusten
seurauksena, sillä valtiot alkoivat hankkia siirtomaita ja siirtomaiden hankinta
voimisti joitakin niistä ja valtasuhteet muuttuivatkin myös maiden yhdistyessä.
Valtasuhteiden muuttuminen aiheutti monille maille turvattomuutta, jonka
seurauksena maat alkoivat sopia mahdollisimman edullisia sopimuksia ja
liittoja. Ja nationalismin voimistuessa myös kansalliskiihkoisuus kasvoi ja
pahensi tilannetta erityisesti Balkanin alueella, tapahtumaketjun vaikutukset
näkyvät yhä tänä päivänäkin. Sarajevossa ammutut laukaukset olivat ns.
lähtölaukaus sodalle, joka teki siitäkin tärkeän osan sodan alkamisen ja kulun
kannalta näin jälkikäteen ajateltuna.
Muita
ensimmäisen maailmansodan syitä mielestäni ovat liittopolitiikka, siirtomaakilpailu,
taloudellinen kilpailu, sotilaallinen varustautuminen, kansallisaatteen
voimistuminen ja aluksi Ranskan tappio (v.1871 Saksaa vastaan).
Petra 11B
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
WTC-iskut
Tässä esseessä pohdin,Yhdysvaltain syyskuun 11. päivän terroritekoja ja sitä miten se järisytti koko maailmaan vuonna 2001. Miten tapahtuma eteni? mikä/mitkä olivat motiivit ? ja miten se muutti yhdysvaltoja?
WTC-iskut
Aikaisin syyskuun 11. päivän aamuna 2001, kaapattiin neljä matkustajalentokonetta. 19 kaappaaja ottivat haltuunsa matkustaja lentokoneet nimeltä; American Airlinesin lento AA 11 ja United Airlinesin lento UA 175, nämä koneet olivat matkalla Bostonista Los Angelesiin, American Airlinesin lento AA 77 Washingtonista Los Angelesiin ja United Airlinesin lento UA 93 Newarkista San Franciscoon.
Kello 8:46 AA11 törmäsi World Tracen Centerin pohjoistorniii, hetkeä myöhemmin kello 9:03 UA 175 törmäsi WTC:n etelä torniin. Kun lentokoneet olivat törmänneet kerosiini aiheutti räjähdysmäisen tulen joka levisi ilmaan ja rakennuksiin. Tämä aiheutti sen, että teräsrakenteiden paloeristeet ja niiden lujuus, sekä kantavuus heikkenivät. Kun teräspilarit vääntyivät, meni lattia notkolleen ja se aiheutti, sen että ulkokehän pilarit kääntyivät sisäänpäin, joten sisäkehän pilarit eivät enää kestäneet rasitusta ja vahingot levisivät nopeasti. Tämän takia tornit alkoivat sortua.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush antoi kello 9:30 lausunnon "ilmeisestä terroriteosta", siihen asti epätietoisuus tapahtuneesta velloi koko Yhdysvalloissa. Seitsemän minuuttia myöhemminen Bushin lausunnon, kappaaja ryhmä ohjasi AA77 päin Pentagonia. Neljäs lento UA93 oli matkalla Valkoiseen taloon tai Capitoliin, mutta matkustajat olivat yrittäneet saada lentokoneen kaapaajilta haltuunsa, ja he ilmeisesti onnistuivat siinä, sillä kone putosi lähelle Shanksvilleä Pennsylvaniaan kello 10.03.
World Tracen Centerin etelätorni sortui 56 minuutin jälkeen törmäyksestä ja pohjoistorni tunnin ja 42 minuutin päästä törmäyksestä.
Terroristijärjestö Al-Qaida syytetään WTC-iskuista, heidän johtajansa Osama bin landeni olisi näiden iskujen takana, Osamaa ollut avustmassa Khalid Sheikh Mohammed, joka myös kuuluu Al-Qaidaan.
Mielestäni kosto on ollut kaiken alku ja juuri tässä terroristi iskussa. Osama bin Landen kirjoitti vuonna 2002 internettiin kirjeen, hän kiteytti asiansa kirjoittamalla: "te olette hyökänneet ja hyökkäätte yhä meitä vastaan" Tällä hän tarkoitti esimerkiksi Palestiinan miehitystä, Yhdysvaltojen tekemät hyökkäykset somalissa muslimeja vastaan, talouspakotteet, ja tärkeimpänä syynä Yhdysvaltojen joukkojen pitäminen Saudi-Arabiassa vuodesta 1991 lähtien.
Terrori-iskujen uhrien lukumäärä on lähemmäksi 3000, ja uhrien joukossa on yli 90 maan kansalaisia. Mikä saa ihmisen tekemään tällä tavalla? kun katsoo tuota lukua, todellakin 3000 viatonta ihmistä kuollut. Saako kostamisen tunne ihmisessä, tälläisen julmuuden aikaan?
Mielestäni tämä on aivan järjetöntä, on vaikeaa selittää miksi kukaan tekisi tuolla tavalla toiselle. Yhdeksi syyksi kuitenkin laittaisin kulttuuri- ja kasvatus erot, sillä kasvatus vaikuttaa paljon maailman kuvaan. Kaapaajia on varmasti ohjailtu psykologisesti, ja vahva uskonnolinen tausta vaikutta asiaan.
Toinen puoli tästä asiasta kuitenkin hämmentää minua, iskujen jälkeisinä päivinä yltiöpäinen isänmaallisuuden vimma levisi Yhdysvalloissa. Kaupoista loppuivat amerikan liput muutamissa tunneissa ja radioissa toitotettiin kansallislaulua. Tässä kaikessa on kuitenkin kääntöpuolensa niinkuin usan dollarissa. Nimittäin Yhdysvaltojen muslimit kokivat syrjintää ja häirintää WTC-iskujen jälkee. Ihmisten huonoimpia luontaisia piirteitä on yleistäminen, voiko syyllistää koko kansan jos vain muuta heistä aiheuttaa tuollaista pahaa? ei todellakaan voi syyllistää, eiväthän kaikki lääkäritkään ole valelääkäreitä , vaikka sellaisiakin mahtuu heidän joukkoonsa, tietenkin ehkä hetkellisesti voidaan kokea luottamuspulaa, mutta silti yleistäminen on mielestäni väärin.
WTC-iskuilla oli merkittäviä poliittisia seurauksia niin Yhdysvalloissa kuin koko maailmassa. Useissa maissa kovennettiin terrorismin vastaisia lakeja jopa niin rajusti, että viranomaisten toiminnan nähtiin rajoittavan kansalaisoikeuksia. Usassa perustettiin terrorismin vastainen liittovaltion ministeriö Department of Homeland Security. Myös lentoliikennettä valvotaan tarkemmin nykyään.
Katsoin erästä haastattelu- ja koostevideota mikä oli tehty jälkeenpäin WTC-iskujen. Siinä videolla nainen kiteytti tapahtuman seuraukset hyvin; " avoimuus oli kadonnut ja pelokkuus lisääntynyt. Vieläkin monien vuosien jälkeen, jos Manhattanilla lentää matalla lentokone, ihmisten katseet nouset ilmaan, sitä ei tapahtunut ennen. "
Jenna Tennilä 11C
Mielestäni tämä on aivan järjetöntä, on vaikeaa selittää miksi kukaan tekisi tuolla tavalla toiselle. Yhdeksi syyksi kuitenkin laittaisin kulttuuri- ja kasvatus erot, sillä kasvatus vaikuttaa paljon maailman kuvaan. Kaapaajia on varmasti ohjailtu psykologisesti, ja vahva uskonnolinen tausta vaikutta asiaan.
Toinen puoli tästä asiasta kuitenkin hämmentää minua, iskujen jälkeisinä päivinä yltiöpäinen isänmaallisuuden vimma levisi Yhdysvalloissa. Kaupoista loppuivat amerikan liput muutamissa tunneissa ja radioissa toitotettiin kansallislaulua. Tässä kaikessa on kuitenkin kääntöpuolensa niinkuin usan dollarissa. Nimittäin Yhdysvaltojen muslimit kokivat syrjintää ja häirintää WTC-iskujen jälkee. Ihmisten huonoimpia luontaisia piirteitä on yleistäminen, voiko syyllistää koko kansan jos vain muuta heistä aiheuttaa tuollaista pahaa? ei todellakaan voi syyllistää, eiväthän kaikki lääkäritkään ole valelääkäreitä , vaikka sellaisiakin mahtuu heidän joukkoonsa, tietenkin ehkä hetkellisesti voidaan kokea luottamuspulaa, mutta silti yleistäminen on mielestäni väärin.
WTC-iskuilla oli merkittäviä poliittisia seurauksia niin Yhdysvalloissa kuin koko maailmassa. Useissa maissa kovennettiin terrorismin vastaisia lakeja jopa niin rajusti, että viranomaisten toiminnan nähtiin rajoittavan kansalaisoikeuksia. Usassa perustettiin terrorismin vastainen liittovaltion ministeriö Department of Homeland Security. Myös lentoliikennettä valvotaan tarkemmin nykyään.
Katsoin erästä haastattelu- ja koostevideota mikä oli tehty jälkeenpäin WTC-iskujen. Siinä videolla nainen kiteytti tapahtuman seuraukset hyvin; " avoimuus oli kadonnut ja pelokkuus lisääntynyt. Vieläkin monien vuosien jälkeen, jos Manhattanilla lentää matalla lentokone, ihmisten katseet nouset ilmaan, sitä ei tapahtunut ennen. "
Jenna Tennilä 11C
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)