Tammikuussa 1959 Fidel Castro joukkoineen syöksi Kuuban
diktaattorin Fulgencio Batistan vallasta. Yhdysvallat oli tukenut Batistaa,
koska Kuuba oli ollut Yhdysvaltojen sijoituskohde ja lomapaikka. Yhdysvallat
asetti Kuuban kauppasaartoon, kun Castro ilmoitti ottavansa kaiken Kuubassa
olevan omaisuuden valtion haltuun. Castro päätti liittoutua Neuvostoliiton
kanssa.
Yhdysvallat lähetti Kuubaan kouluttamiaan Kuubasta
lähteneitä pakolaisia syöksemään Castron vallasta, mutta Yhdysvaltojen epäonneksi
Castron joukot torjuivat tämän 1200 miehen ”vapautusarmeijan” yrityksen nousta
maihin Sikojenlahdella huhtikuussa 1961. Castro teki Kuubasta sosialistisen
valtion ja lopetti Kuuban vapaiden vaalien järjestämisen.
15. lokakuuta1962 Yhdysvaltojen U2-vakoilukoneen valokuvat
paljastivat, että Neuvostoliitto oli varustanut Kuuban aseellisesti. Neljän
päivän sisällä Kuubassa havaittiin neljä valmista ohjustukikohtaa. Yhdysvaltain
presidentti John F. Kennedy halusi yrittää diplomaattista ratkaisua ohjusten
poistamiseksi, vaikka Yhdysvaltojen sotilaallinen johto halusi järjestää
välittömän ilmahyökkäyksen. Kaikki Kuubaan pyrkivät laivat tarkastettiin ja
Kuuba asetettiin merisaartoon. Kennedy ja Neuvostoliiton johtaja Nikita
Hruštšov päätyivät tekemään sopimuksen, jonka mukaan Kuuban ohjukset
poistettaisiin, jos Yhdysvallat poistaisi ohjuksensa Turkista.
Vaikka Kuuban kriisi olikin Yhdysvalloille arvovaltavoitto,
tuli Kuubasta Yhdysvaltojen pitkäaikainen harmin aihe. Melkein ydinsotaan
johtanut kriisi pelästytti sekä Yhdysvallat että Neuvostoliiton. Sen
seurauksena Washingtonin ja Moskovan välille perustettiin suora puhelin- ja
sähkeyhteys, kuuma linja, mahdollistamaan neuvotteluyhteydet tulevaisuuden
kriisien varalta.
Mielestäni Yhdysvalloilla oli syytä huolestua huomattuaan
Kuuban ohjustukikohdat. Kuuban läheisen sijainnin vuoksi ohjukset olisivat
tavoittaneet Yhdysvallat todella nopeasti, eikä Yhdysvalloilla olisi ollut
aikaa puolustautua hyökkäykseltä. Toinen syy poistaa Neuvostoliittolaiset
Kuubasta oli se, että Yhdysvallat ei ollut tyytyväinen Kuuban ja Neuvostoliiton
liitosta, sillä kommunismin pelättiin leviävän.
Presidentti Kennedy ei halunnut hyökätä heti Kuuban
kimppuun, vaan pyrki ensin selvittämään ongelman keskustelemalla. Mitä järkeä
edes olisi ollut lähteä heti hyökkäykseen? Vaikka Kuuban ohjukset uhkasivatkin
Yhdysvaltoja, en silti käsitä miksi Yhdysvaltojen sotilaallinen johto halusi
hyökätä. Jos Yhdysvallat olisi järjestänyt välittömän ilmahyökkäyksen, olisi
Kuuban kriisi voinut johtaa ydinsotaan ja laajeta kolmanneksi maailman sodaksi.
Mielestäni rauhanomainen ratkaisu oli sodan välttämisen vuoksi paljon
järkevämpi vaihtoehto kuin suora hyökkäys. Myös kuuman linjan perustaminen oli
hyvä ratkaisu rauhan säilyttämisen varmistamiseksi.
Presidentti Kennedy käski Hruštšovia poistamaan ohjukset
Kuubasta. Tätä vastaan Kennedy tarjoutui Hruštšovin vaatimuksesta vetämään amerikkalaiset
ohjukset Turkista ja lupasi olla yrittämättä tai tukematta maihinnousua
Kuubaan. Voi olla, että Hruštšov halusikin alun perin tuoda ohjukset Kuubaan,
jotta saisi kiristettyä Yhdysvallat vetämään Turkin ohjukset, jotka olivat
mahdollinen uhka Neuvostoliitolle. Lupaus poistaa Turkin ohjukset oli aika
ovela veto Kennedyltä, sillä Yhdysvallat oli suunnitellut poistavansa Turkin
vanhentuneet ohjukset joka tapauksessa. Tästä ei kuitenkaan mainittu
Neuvostoliitolle yhtään mitään. Näin Yhdysvallat sai juuri mitä halusi, eikä
joutunut luopumaan oikeastaan mistään saadakseen haluamansa.
Sopimus Turkin ohjusten poistamisesta pidettiin salassa,
joten kun Neuvostoliitto veti ohjukset Kuubasta, näyttivät Hruštšov ja
Neuvostoliitto heikommilta ja konfliktin häviäjiltä. Hruštšov poistui virastaan
kaksi vuotta Kuuban kriisin jälkeen, joten voi olla, että Kuuban ohjuskriisi
vaikutti hänen suosioonsa huonolla tavalla. Kuuballe ohjuskriisistä puolestaan
oli hyötyä, sillä Kennedyn ja Hruštšovin sopimuksen mukaan Yhdysvallat ei
yrittäisi maihinnousua Kuubaan. Tämä suojeli Kuubaa hyökkäykseltä ja vahvisti
Fidel Castron asemaa.
Kokonaisuudessaan Kuuban kriisi oli lyhyt, mutta olisi voinut todella helposti puhjeta mittavaksi sodaksi. Oli hyvä, että presidentti Kennedy halusi edetä diplomatian voimin ja sodalta onnistuttiin kuitenkin välttymään. Kriisistä vähiten hyötyivät Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, mutta Fidel Castro puolestaan oli luultavasti tyytyväinen lopputulokseen, kun Yhdysvallat lupasi jättää sen rauhaan.
- Peppiina
hienoa onnistuit mainiosti. omaa ajatteluasi runsaasti. Oliko ydinsota mielestäsi tuolloin lähellä ?
VastaaPoistaYdinsota oli todella lähellä, koska kummallakin osapuolella oli käytettävissään ydinaseita ja Yhdysvallat meinasi hyökätä Kuubaan, mikä olisi johtanut maiden väliseen sotaan.
VastaaPoista