Afrikka median silmin

Siirtomaan purkautuminen Afrikassa, eli Afrikan dekolonisaatio, oli toisen maailmansodan jälkeen alkanut prosessi, jossa siirtomaat alkoivat vaatia itsenäisyyttään  ja eurooppalaiset siirtomaavallat vetäytyivät mantereelta. Siirtomaakausi aiheutti afrikkalaisille kulttuureille ongelmia, kuten maantieteellistä hajaannusta ja poliittista sekä taloudellista alistamista. Dekolonisaation jälkeenkin siirtomaa-ajan ongelmat ovat vaivanneet Afrikkaa. Myös mielivaltaiset entisten siirtomaiden aikaiset rajat, jotka eivät noudata etnisiä rajoja, ovat aiheuttaneet niin sisällissotia, poliittista epävakautta kuin varsinaisia sotia ja rajakahakoita valtioiden välillä.

Afrikkaa on jo kauan kuvattu mediassa maanosana, jossa ei tapahdu positiivista kehitystä. Ihmiset ovat saaneet mielikuvan, että afrikkalaiset ovat raakoja ja alkukantaisia tappajia, jotka ratkaisevat ongelmansa vain aseellisesti. Uutisoinnissa mässäillään jatkuvasti väkivallalla ja nälkäkurjuudella, jota voidaankin kutsua nimellä väkivalta- ja nälkäporno. Lehtikirjoitukset muistuttavat enemmän kauhuviihdettä, sillä väkivallan syihin puututaan harvoin ja Afrikasta kerrotaan muutenkin hyvin suppeasti. Tosin Afrikan saama julkisuus lisää ihmisten auttamishalua, mutta vain hetkellisesti. Kriisien pitkittyminen vain heikentää yleisön mielenkiintoa, sillä surullinen totuus on, että ihmiset haluavat kauhua.

Antaako media siis realistista kuvaa Afrikasta? Kerta uutisten pääpaino keskittyy suurimmaksi osaksi väkivaltaisuuksiin, mitä kaikkea meiltä onkaan jäänyt kuulematta? Lisäksi harvoilla suomalaisilla mediayrityksillä on varaa lähettää omaa toimittajaa paikan päälle, jolloin ne poimivat tiedot kansainvälisiltä uutistoimistoilta. Omasta mielestäni ihmisten Afrikka-tietoisuus on kovin heikko. Ei sillä, että tietäisin itse paremmin, mutta ihmisten ei tulisi uskoa aivan kaikkea mitä media heille syöttää. Usein media vielä yleistää erittäin paljon, esimerkiksi yhden valtion ongelmista tuleekin koko maanosan ongelmia, sillä Afrikasta on helpompi puhua yhtenäisenä kokonaisuutena. Median pyrkimyksenä ei kuitenkaan ole peittää näkyvistä "todellinen" Afrikka, eikä sillä ole vain yhtä tarkoitusperää vaan se on moniäänistä. Mielikuva syntyy lukijan omassa päässä.

Vaikka Afrikassa on paljon ongelmia, kuten nälänhätää, sotaa ja sairauksia, on siellä varmasti paljon muutakin. Asuuhan siellä kuitenkin yli 400 miljoonaa ihmistä eri kansoista ja kulttuureista. Suomen YK-liitto on julkaissut kirjan Minun Afrikkani - Media mielikuvien rakentajana, jossa eräs 18-vuotias kongolainen poika kertoo kulttuuristaan seuraavasti: 

- - Arvostamme kauneutta, kiittämistä, huolenpitoa ja kanssakäymistä eri tilanteissa, uskonnon perusolemusta, täsmällisyyttä, ripeyttä ja vieraanvaraisuutta. Nämä kaikki ovat ylenpalttisia. - - Jokainen kulttuuri on kallisarvoinen lahja, jota ihmisten tulisi käyttää arvollisesti ja kunnioittaen. Kaikilla meillä on erilaiset kulttuurit ja elämäntavat. Toisten kulttuureja ei saa moittia eikä haukkua vaan ihmisten tulisi tutkia kulttuureja ja oppia kohtaamaan ne eikä vain jättää tulkitsematta.

Sonja