Hirmuhallitsijoiden johtamat vainot 1900-luvulla

Maailmalla tunnetaan useita erilaisia, sekä eri syistä johtuneita kansanvainoja. Kansanvainoilla tarkoitetaan erilaisten vähemmistöjen vainoamista esimerkiksi rodun takia, mutta vaikka vainoja on koettu kautta historian, nousivat ne kehityksen vuoksi 1900-luvulla aivan eri tasolle. Tällöin syntyi jopa käsite kansanmurha, joka tarkoittaa jonkin etnisen, kielellisen tai uskonnollisen vähemmistöryhmän järjestelmällistä tuhoamista. Vaikka näitä tuhoisia vainoja on tavattu jo kaukana menneisyydessäkin, ovat tunnetuimpia 1900-luvulla vallinneet Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa.

Neuvostoliiton hirmuhallitsija Josif Stalin sai keskitettyä vallan itselleen 1929, jonka jälkeen Neuvostoliitossa koitti useille rankat ajat vainojen alkaessa. Talonpojat vastustivat maatalouden kollektivointia, ja Stalin päätti murskata vastarinnan väkivalloin. Satoja tuhansia viattomia murhattiin, ja loput kärrättiin pakkotyöleireille vangeiksi. Tämän vuoksi maataloustuotanto romahti, jonka vuoksi tietty myös nälänhätä kasvoi ja tappoi miljoonia ihmisiä. Eloonjääneiden tilanne ei ollut sen parempi, sillä useat joutuivat vankityövoimaksi Stalinin suuruudenhulluihin rakennusprojekteihin ja saivat täten surmansa. Stalin ei välittänyt olivatko työorjat rikollisia vai ei, tietyn osan pidättäminen kansasta työorjiksi kuului hänen ohjelmaansa. Kansan lisäksi puhdistettiin myös armeija, puolue, ja jopa Stalinin omat läheiset. Stalinin mainetta pidettiin kuitenkin propagandan avulla yllä, eivätkä kansalaiset siksi kyseenalaistaneet väkivaltaista toimintaa. Päinvastoin, Stalinia palvottiin yhä kuin Jumalaa hänen järkyttävistä teoistaan huolimatta.

Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler taasen nousi presidentti Hindenburgin kuoltua koko Saksan valtakunnanjohtajaksi, jonka toiminta 1900-luvulla ei myöskään ollut kovin suopeaa. Der Führer nimellä kutsuttu diktaattori teki toimiaan kadottaakseen mm. juutalaiset, mutta natsien vainojen kohteeksi joutuivat myös romanit, kehitysvammaiset sekä monet muut, joita Hitler piti alempirotuisina. Pahimmaksi natsien keskuudessa yltyi tunnetusti juurikin juutalaisviha eli antisemitismi, kun Hitlerin projektiksi 1940-luvun alussa tuli juutalaisten sukupuuttoon tuhoaminen. Juutalaisista suurin osa sai surmansa tuhoamisleireillä, joilla yli miljoonien ihmisten elämä päättyi. Tapoja surmaamiseen näissä kuolemantehtaissa oli monia; käytettiin esimerkiksi kaasua, köysiä, aseita tai kiduttavaa näännyttämistä pakkotyöllä ja nälällä. Tämä järjestelmällinen kansanmurha sai myöhemmin nimen holokausti, jonka aikana jopa noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista sai surmansa, ja jos holokaustin määritelmään otetaan mukaan kaikki vihan alla olleet "alempirotuiset", nousee kuolleiden määrä reilusti yli kymmeneen miljoonaan henkeen. Kaikesta pahasta huolimatta myös Hitler oli erittäin hyvä puhuja, ja osasi kääntää propagandapuheillaan kansan puolelleen.

On järkyttävää, miten sokeita tuon ajan neuvostoliittolaiset sekä saksalaiset ovat voineet olla hirmuhallitsijoidensa toimille. Esimerkiksi Neuvostoliitossa nälänhätä oli täysin ylhäältä organisoitua, mutta silti Stalin ei todella välittänyt kansastaan, vaan pakotti silti tuhansia pakkotöihin nääntymään. Neuvostopropaganda kutoi Stalinin ympärille todella kaunisteltua henkilökuvaa kutsuessaan tätä mm. kaikkien työntekijöiden ystäväksi ja historian suurimmaksi neroksi, ja kansahan tietysti puolusti johtajaansa työtä käskettyä. Myös tiukka sensuuri varmasti peitteli Stalinin tekoja kansalta, eivätkä ihmiset edes tienneet kaikesta pahasta ennen kuin mahdollisesti joutuivat itsekin vangeiksi. 

Nuorella Stalinilla, eli Josif Dzugasvilillä oli jo lapsena voimakas luonne, sekä pettämätön itseluottamus. Koulussa Josif riiteli usein opettajien kanssa, koska ei suostunut myöntämään olleensa väärässä. Llisäksi hän oli jo nuorena vihamielinen kaikkia kohtaan, jotka yrittivät kontrolloida häntä. Pojan molemmat vanhemmat olivat väkivaltaisia, ja uskon sen vahvasti luoneen pohjaa Stalinin julmuudelle ja sydämettömyydelle vanhemmalla iällä. Vallankumouksellinen Stalin oli päättänyt jo nuorena omistaa elämänsä kostolle, ja hänen tekonsa Neuvostoliitossa puhuvat puolestaan. On hirveää, että yksi ihminen voi saada niin suurelle määrälle ihmisiä niin paljon pahaa aikaan, ja kaikki ehkä vain siksi, ettei häntä ole rakastettu lapsena. Saman ilmiön voi huomata nykypäivänäkin, sillä useiden rikollisten, murhaajien ja muiden pahantekijöiden taustoja tutkittaessa selviää yhä useammin tietoja rankasta lapsuudesta tai huonoista kotioloista. 1900-luvun Neuvostoliiton tapahtumat ovat hyvä esimerkki siitä, mihin kamaluuksiin kaikki tuollainen on päässyt pahimmassa tapauksessa johtamaan. Onneksi se ei kuitenkaan nykyään enää ole yhtä mahdollista, että yksi ihminen saa napattua noin suuren vallan itselleen ja toteutettua samanlaisia hirmutekoja vain oman kostonhimonsa saattelemana.

Saksassa tilanne ei kuitenkaan ole ollut yhtään parempi, sillä siellähän vainot olivat vielä pahempia kuin Neuvostoliitossa. Adolf Hitler myös varttui väkivaltaisen ja myöhemmin alkoholisoituneen isän varjossa, joka pieksi vaimoaan ja lapsiaan usein pienistäkin syistä. Uskon myös nuoren Adolfin saaneen vaikutteensa kotioloista, jotka ovat vaikuttaneet hänen toimiinsa suuresti. Hitlerin täytyi todella vihata erilaisuutta, sillä jos joku ei sopinut hänen muottiinsa oikeanlaisesta saksalaisesta, kuului henkilö toimittaa tuhottavaksi. Uskonnon ja rodun lisäksi näitä ns. "vääriä" ominaisuuksia saattoivat olla jopa vasenkätisyys, liian pitkät kädet tai jalat, tai jos ihminen yleisesti ottaen oli Hitlerin mielestä liian pitkä tai liian lyhyt. On suorastaan sairasta arvioida ihmisen arvokkuus pelkästään ulkonäön, hänen uskonsa tai sukuperänsä perusteella, kyseisille asioille kun ei juurikaan mitään itse mahda. Myöskään Saksan kansa ei ilmeisesti nähnyt diktaattorin pahuutta tämän puhuessa itsensä puhtaaksi veriteoista. Hitler kun oli luvannut poistaa työttömyyden ja laman, pitivät kansalaiset kaikesta huolimatta häntä todellisena vapahtajana ja sulkivat silmänsä järkyttäviltä väkivaltaisuuksilta.

Nämä suuret vainot ovat varmasti jättäneet jälkensä miljooniin ihmisiin maailmalla, eivätkä ne tule koskaan unohtumaankaan. Stalinin on myös huhuttu muuttuneen viimeisinä aikoinaan entistä kostonhimoisemmaksi, ja että hän olisi suunnitellut toista suurta puhdistusta juuri ennen kuolemaansa. Kansan onneksi tältä säästyttiin, sillä tällä kertaa kuolema kävi hallitsijan luona ensin. Kummallista minusta on myös se, että kaikkien tapahtumien jälkeen veriteot yritettiin kieltää tai vähätellä niiden mittakaavaa, ja esimerkiksi jopa väärennettiin mittava todistusaineisto harhauttamaan maailmaa uskomaan, että miljoonien juutalaisten murhaaminen olisi valhetta. Samoin toimittiin Neuvostoliitossa, sillä myöskään Stalin ei täysin myöntänyt toimiaan. On vaikea ymmärtää miksi nämä häikäilemättömän itsevarmat hallitsijat ovat olleet valmiita moisiin veritekoihin, mutta lopulta halusivat kuitenkin peitellä jälkiään. 

Sankarillisia näiden hirmuhallitsijoiden teot eivät ainakaan olleet, ja uskon suurimman osan maailman ihmisistä olevan siitä samaa mieltä.


Elina