Salamasota

Salamasodalla tarkoitetaan nopeaa hyökkäystä, joka on suunnattu puolustuslinjoihin vihollisten yksikköjen lamauttamiseksi. Pääpaino on suunnattu muutamiin kohtiin yhtäaikaisella hyökkäyksellä. Hyökkäyksen alettua panssarikiilat tunkeutuivat vihollisen puolustuslinjoihin tuhoten ja raivaten aukon puolustukseen. Ilmavoimat tuhosivat tykistöasemia, huoltoa ja kokoontumisalueita. Näin aiheutettiin vihollispuolustukseen paniikkia, jolloin puolustus romahtaa. Salamasota oli tehokas tapa tuhota vihollisia, mutta siihen liittyi myös riskejä. Silloin ei oltu varauduttu kaikkiin vastoinkäymisiin ja jouduttiin hyökkäämään vähän sokkona, koska ei tiedetty kaikkia hyökkäysuria. Monet riskit olisi voitu välttää kunnon tiedustelulla.

Salamasotaa vastaan puolustautuminen oli vaikeaa, koska salamasotaan osallistui niin valtava määrä joukkoja, oli myös tulentiheys iso. Mikään rakenne ei voinut estää eikä kestää hyökkäystä. Yksi tapa puolustamiseen oli kuitenkin ilmanherruus. Se, joka hallitsi taivasta pystyi myös tuhomaan joukkoja maalta ja hyökkäyskiilojen tuhoaminen sujui vaivatta. Hyökkäyksen sattuessa yksi pääasioista oli se, että ei saanut mennä paniikkiin.

Salamasotaa käytätettiin ensimmäisen kerran Amiensin taistelussa, jossa olivat mukana Ranska, Kanada, Australia, Britit ja Saksa. Kolme maata tuhosivat Saksan etulinjan ja tuloksena oli läpimurto, jota ympärysvaltain oli kauan havittelut, joka ajoi länsirintaman liikkumaan kohti Saksaa. Salamasotaan käytettiin myös, kun saksalaiset hyökkäsivät Puolaan, josta katsotaan myös, että toinen maailmansota sai alkunsa tästä. Saksalaisten hyökkäys oli liikaa Puolalle. Puola uskoi, että se pystyisi selviämään tästä hyökkäyksestä omin voimin ainakin siihen asti, että Iso-Britannia ja Ranska tulisivat apuun. Teknisesti ja taktisesti Puolan armeija kuitenkin osoittautui vanhentuneeksi Saksan armeijaan verrattuna. Vaikka Ranska ja Iso-Britannia olivat solmineet turvallisuustakuita ja julistaneet sodan, he eivät tosiasiassa tulleet auttamaan Puolaa. Ranska tyytyi tekemään vain yhden hyökkäyksen ja Iso-Britannialla ei ollut maajoukkoja lähetettäväksi.

Mielestäni salamasota oli erittäin hyvä tapa hyökätä, koska se teki niin tuhoisaa jälkeä ja sitä vastaan oli vaikea puolustaa. Mutta sen hyökkäyksissä oli se huono puoli, että niissä kuoli myös paljon omia joukkoja. Sotilaat, jotka olivat etulinjassa kaatuivat tai niistä joka kolmas vammautui. Mielestäni myös joukkojen suuruus oli aivan liian suuri, vaikkakin se kenellä oli suurimmat joukot pärjäsikin myös hyvin. Myös huollolla oli iso rooli hyökkäyksissä, joten jos huolto tuhoutui tai se takkuili hyökkäykset eivät sujuneet niin sulavasti. Mielestäni on huono juttu, jos yhdelle asialle laitetaan niin paljon merkitystä ja sitä ilman asiat eivät sujuisi. Se, joka hallitsi ilmoja niin oli sillä aika helppo tehtävä tuhota maajoukot, jotka liikkuivat yhdessä. Tämäkin oltaisiin voitu välttää sillä, että oltaisiin hyökätty moneen eri kohtaan eikä vain muutamiin. Salamansodan kuolevaisuutta on pystytty alentamaan teknologialla sekä tykistö- ja pommivalmisteluilla mikä on taas hyvä juttu, koska kuolevaisuus on muutenkin suuri. Nykyaikana salamasotaa on käytetty vain Irakin sodassa vuonna 2003. Suunnittelu ja toteutus on käynyt nyt paljon monimutkaisemmiksi, mikä kertoo taas siitä, että maailmassa asiat kehittyvät koko ajan ja maat panostavat enemmän maansa turvallisuuteen. Perusidea nykyään on sama mutta tehokkuus, tarkkuus ja nopeus ovat parantuneet.

Toni